lauantai 20. tammikuuta 2018

Punainen viiva. Red Nose Companyn klovnit Mike ja Zin lyövät peliin kerroksia ja kalvoja olanyliheittimeen, henkiseen sellaiseen

Punainen viiva oli teatterinautinto tänään / toissapäivänä 18.01.2018 Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Oli kuulemma 101. esitys. Klovnit ovat vaan niin mainioita. Viattomia, hovinarreja jotka paljastavat kuninkaan hulluuden laajuuden, tervehenkisiä tai maahenkisiä kylähulluja. Mutta myös kuninkaita kumartava rahvas saa katsoa peiliin.



Punainen viiva ja punaiset nenät. Red Nose Companyn klovnit Mike ja Zin lyövät peliin kerroksia ja kalvoja olanyliheittimeen, henkiseen sellaiseen. Korpikirjailija Ilmari Kiannon romaanin Punainen viiva lisäksi kerrotaan kirjailijan itsensä, Iku-Turson kiinnostavaa elämäntarinaa. Nostetaan jalustalle, mutta myös kritisoidaan. Kianto kannatti moniavioisuutta, mutta arvosti naisessa siveyttä. Jos muistan ajatuksen oikein. Pojat muualla tutkivat ulkomaalaisia maagikkoja, höyrypäitä ja kirjailijoita - vaikka Kiannossakin olisi sarkaa ja särmää. Hän oli Suomelle sekä kansalliskirjailija että maanpetturi. Suomi on kovin hätäinen takin kääntämisessä, mutta lopulta, kiitos, seisoo... Tai ainakin sadan vuoden päästä. Red Nosen pellet pysähtyivät tätä miettimään, miksi kuluu sata vuotta ennenkuin oikeus voittaa, unelmat toteutuvat...


Iku-Turso on myös Iki-Turso ja Iggy Popin laulut Lust for life ja Passenger liittyvät tähän tabernaakkeliin. Minäkin teininä yhdistin Iki-Turson ja iggyihanan Iggy Popin. Keksin iggyliikkujan jne. Näinkin Iggyn livenä 1987. Olen nähnyt hänet nyt neljällä vuosikymmenellä, ja myös Iggy and the Stooges -poppoon kera Lontoossa, Helsingissä, Tukholmassa ja tietenkin Tampereella, nääs, Saunassa ;)

Kiannon romaani oli tärkeä minulle tuolloin 80-luvulla edustaen impivaaralaisuutta. Omaa tahtoa ja juuria. Muu vanha kirjallisuus - äh se harmaa kuin ladonovi, jota asiasta ja vihdoin jo kritisoitiin Sianhoito-oppaassa. Mutta Kianto oli väkevä. Tuolloin (1980-1989) kolahti Kathy Acker, Daniil Harms, Ambrose Bierce, John Watersin Shokkiarvo, Oskar Reponen, valikoitu pokkarikauhu, Odessa kustannuksen Perikato-sarja, Angelika, Simone de Beauvoir, Getrude Stein, Anja Kauranen, Jean Genet, Päivi Alasalmi, sarjakuvia, en jaksa enempää tähän tuutata. 

Kirjan takakannessa on Kiannon symboli, logo Tursaansydän




Joka muistuttaa klingonien logoa tukholmalaisessa lähitulevaisuudessa tapahtuvassa tapahtumassa – joka ei ole tästä maasta…




Ilmari Kianto seura ry kertoo tursaansydämestä sivullaan: --- ”ikivanha kironsuojelumerkki, joka perustuu jo muinaisessa Intiassa tunnettuun swastika-merkkiin. Sitä tavataan Suomessa satojen vuosien ikäisissä puuesineissä, aitanovissa ja astioissa.

Ilmari Calamnius (sittemmin Kianto,1874-1970) tallensi sen itselleen jo 1800-luvun lopulla Suomussalmella lapsuuskotinsa rannassa seisoneen isonvihanaikaisen ladon ovesta ja käytti sitä sittemmin koko elinaikansa omana logonaan mm. sineteissä.
Tursas-sanan mytologisia merkityksiä ovat mm. merihirviö, vesihiisi, vedenhaltija, maahinen, haltija, jopa jättiläinen. Turso, Iki-Turso mainitaan myös Kalevalassa. Eräs mustekalalaji kulkee myös nimellä tursas tai meritursas.

Myös Turjanlinna kuulostaa ihanalta - sekä goottilaiselta, kauhuromanttiselta, jylhältä paikalta että hyvin suomaiselta, jurolta tervanmustalta kotipesältä jota ei tuuli tuiverra. 


Iggyn ja Bowien Berliinin hurjat vuodet, hyvin kylmät, traagiset, mutta myös ikuiset levyt jotka olivat kylmän sodan ja epävarmuuden ajan, punkin ajan tuotteita, kataloogeja sieluun... Ydinpommin varjossa. Miltei samaan aikaan 1970-luvun lopulla Kianto makaa sairasvuoteella ja odottaa, että Kekkonen saapuu ryyppäämään. 

Punanenät muistuttavat kuinka kovaa oli elämä tuolloin, hiihtää 40 km lähimpään kauppalaan, kylään. Lastenarkkua kantaen, vetäen. Kuinka kahvia voi juoda vain jouluna. Kun jauhot ja ryynit loppuivat. 

Ja kuinka kuppari vai oliko ennustaja oli sekopää joka vouhotti kuinka vaarallista on mennä vetämään punainen viiva, äänestää. 
Joka pelotteli ihmisiä turhaan. Hän siis oli aikansa trolli ja botti. Ikävä kyllä. 

Samana päivänä tai seuraavana päivänä on hesarin Instagram-sivulla amerikkalaisesta kaivoskaupungista joka erehtyi äänestämään presidentinvaaleissa tuota oikeasti pelottavaa pelleä, trumppia, joka tietenkin petti työläiset. Antoi tyhjiä lupauksia. Tietenkin. Yhdessä kuvassa on teksti jossa paikallinen hihhuli eli pappi joka kielsi äänestämästä Hillary Clintonia. Tuntuu hirveältä lukea tänä päivänä, tänä avaruusaikana tuollaista jälkeenjäänyttä propagandaa, vihapuhetta ja kiristystä. 

Teatteri oikeasti voi viedä meidät kahdeksi tunniksi nautintoon, nirvanaan, uuden äärelle mutta myös muistuttamaan epämukavuusalueella tasa-arvosta, empatiasta ja onhan tämä meno sopivan pitelemätöntä, tuhmaa ja rokkenrollia 

Ihan alussa ihan kaikki toivotetaan tervetulleeksi. Ihan kaikki. Nirvanan Come as you are. Ja tuleehan siinä tippa silmään. 


Punanenät kertovat suomen historiasta mutta myös tulevaisuudesta. Naisen metri on 80 senttiä. Mitä vihapuhe saa aikaan. Musiikki on mun oman elämän, ja myös Trainspottingin soundtrack. Tärkeitä lauluja, aaltoja, kuohuja. 


Pienimuotoinen esitys mm hanureineen muistuttaa myös hurjien, ja rohkeuden juutalaisten teatteria upean Weimarin ajan tai Weimarin tasavallan, hallinnon jälkeistä, limittäistä aikaa, kun natsit alkoivat häärätä ja määrätä. Mm kulttuurissa ja esittävässä taiteessa. 

Kuulostaako tutulta?

Zinin ilmaisussa on sekä kuonoa nyrpistävää Lurppa-koiraa ja Blixa Bargeldiä. Mike muistuttaa aidosti Petteri-Punakuonoa, miesBambia, siis uros-Bambia, joka hyvin avoimin katsein katsoo tätä maailmaa. Mutta siinä missä disney valehtelee niin nämä otukset nousevat saippualaatikon päälle kuten lontoolaisessa puistossa. Saippuan tai nitroglyseriinin… ;) Agiteeraamaan! Ohjelmavihkonen on kaunista luettavaa myös kannesta kanteen. Siitä en laita kuvia. Katsokaa itte, livenä. Tämä on silkaa dynamiittia!


Muistan kun pikkukylän vanhaa herraa tahdottiin mukaan uuden vuoden rientoihin ennen muinoin 1990-luvulla, että Aatos, haluaks sie vallaa tinnaa? Johon Aatos: Mitä, dynamiittia?

Mutta kaivavatko pojat omaa juoksuhautaansa kun tekevät näin täydellisiä ja myös epätäydellisiä ja interaktiivisia esityksiä. Esitys osuu nappiin ja tappiin. Komiikka toimii, ajoitus on hyvin harkittua. Mukana on myös harkitsematon lisä, improvisointia, ihmisen kikatukset ja hirnahdukset. Taloon sopivia lausahduksia että tirehtööri Myllyaho varoitti, että yleisö on hidasta….

Ainoa mistä en pitänyt tai olisin tehnyt toisin oli Perfect day -kohta, jossa en olisi laittanut laulua ja kerrontaa yhtä aikaa. Vaan enemmänkin lomittain kuten aiemmin oli kudottu tätä verkkoa. Että kumpikin osuus olisi vuorotellut. 

Just a perfect day. Myös Lou Reed on jättänyt meidät mustine kynsilakkoineen. Kajaleineen kaikkineen ja akustisine kitaroineen.



En ymmärtänyt oliko laulun " You're going to reap just what you sow " viittaus natsien ja persujen sitä saa mitä tislaa (tilaa) hokemaan? Tarinassa on kerroksia. Valitettavan ajankohtainen.






Hieno Suoni 100 Suomi 100 siis. Onneksi ei sentään Suoli 100. Ja erityisesti sisällissota -aiheinen tulkinta. Sisällis 100. Sisällissata. Kirja ilmestyi 1909, ja aiheen oli siis eduskuntavaalit keväällä 1907. Kuitenkin lähitulevaisuudessa alkoi kansalaissota 1918. 


Äänestämisen, ja punaisen viivan vetäminen, mahdollisti demokratian jokaisen torpan ukolle ja myös akalle. Ajankohtaista oli presidentinvaalien ennakkoäänestyksen toinen päivä jolloin minäkin kävin vetämässä viivan. En vetänyt valkoista viivaa miestenhuoneessa enkä edes punaista mutta vedin vihreän viivan. 

Ajankohtaista oli myös lumipyryssä eli lumi-infernossa suomeen tulleet pandakarhut Lumi ja Pyry. Jotka aikalailla muistuttivat Ziniä ja Mikeä.  

Tekijät:
Klovnit Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen)


Teksti: Ilmari Kianto ja työryhmä
Näyttämöllä: Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen)
Ohjaus: Otso Kautto / Teatteri Quo Vadis
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen / Turun kaupunginteatteri
Valosuunnittelu: Antti Kujala / Teatteri Avoimet Ovet ja työryhmä
Tuotanto: Niina Bergius ja Tuukka Vasama / Red Nose Company
Tekstin oikeudet: Kiannon Turjanlinna Oy / pro Ilmari Kianto



Ensi-ilta oli Teatteri Avoimissa Ovissa 22.1.2016

Kesto: n. 2 tuntia (sis. väliajan)


Näin tämän Kansallisteatterin vapaalipulla. Kiitos siitä. Muuten en olisi tätä nähnytkään. Tulopoliittisista syistä. 



Kuvasin eilen Tallinnassa katutaidetta mm Linnahallissa, ja laitetaans tähän ärjyvän karhun kuva.



Tämä olisi minun Turjanlinnani...
Kuvasin eilen 19.01. Tallinnassa katutaidetta mm Kalamajan aluella





Matskua:

Ilmari Calamnius, sittemmin Kianto  (1874-1970) Ilmari Kianto seura ry sivulla.  

Kiannon Turjanlinna Oy Ilmari Kiannon perikunta, osakeyhtiö sivulla.

Ilmari Kianto ja Turjanlinna Suomussalmen nähtävyyksissä sivulla.
josta lainaus: Turjanlinna
" Kirjailijamestari Ilmari "Iki" Kiannon (1874-1970) taiteilijakoti, on yksi Suomussalmen kiinnostavimpia käyntikohteita. 

Kumpaakaan Turjanlinnaa ei enää ole, on vain rauniot 
ja pienehköjä rakennuksia Turjanlinnaksi kutsutulla alueella Kiantajärven rannalla. 

Ilmari Kianto muutti Suomussalmelle vaimonsa ja poikansa kanssa v. 1907 ja asettui 
asumaan Niettussaareen "Punaisen Viivan majaan". Perheen kasvaessa kävi maja 
pieneksi ja Kianto alkoi etsiä perheelleen uutta kotipaikkaa. Mieluisa paikka löytyi 

vastapäiseltä rannalta ja hän alkoi hankkia sitä itselleen. Monien vaikeuksien jälkeen Kianto onnistuikin aikeissaan ja pääsi rakennuttamaan ensimmäistä Turjanlinnaansa, joka valmistui v. 1912. Esikuvina Kiannolla olivat taiteilijaystäviensä huvilat, mm. Sibeliuksen Ainola, Gallen-Kallelan Kalela ja Järnefeltin Suviranta. "







Mursunsydämet.svg
By Mursunsydämet.jpgTuohirulla derivative work: WebHamster (talk) - Mursunsydämet.jpg, Public Domain, Linkki

tiistai 16. tammikuuta 2018

Harvoin sitä näin riemastuu. Kun tulee säkki päässä: pienoisoopperat Hin und zurück ja Sancta Susanna

Toisistaan poikkeavat minioopperat esitettiin oikeassa järjestyksessä. Ensin oli Hin und zurück. Sitten Sancta Susanna. Paul Hindemithin säveltämät teokset olivat sopivan mittaisia. Ja makuisia. Noin näin 19.09.2017:

Hin und zurück
Puvustus oli hurmaavaa. Lavalla taisi olla kaksikin Jokeria. Huikea ja yllättävä. Weimarin aikaan vei, leijonankesyttäjäntuoleineen, ah, ja mukana mykkä- ja montaasielokuvavaikutteita, ehkä kaksi Jokeria ja yksi Harley Quinn. Ja myös Tom of Finland. Parasta perjantai-illanviettoa kun kotoa lähtee säkki päässä. Ja sitten ottaa säkin pois. Ja ottaa vastaan....
      Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa. Aiemmin veljekset olen nähnyt Omapohjassa pienoisoopperassa Hin und zurück – sinne ja takaisin, riemastuttava niin ikkään. Ehkä joskus saan senkin kirjoitettua. Ehkä nyt.

Sancta Susanna
Pyhän Susannan nunnakuvastoa on paljon vilkkunut silmissä musiikkivideoilla ja rikoskomedioissa. Punaisena ja mustana se liittyi löyhästi myös Laibachin mainoksiin.

Ahvenanmaan noitavainoista kertovassa Tulen morsian elokuvassa Tuulia Eloranta pääosassa on todellinen löytö, uusi, puhdas näyttelijä, sopivan nuori ja naiivi rooliin. Hänet oli hauska nähdä myös livenä Kansallisteatterissa, Omapohjassa pienoisoopperassa SANCTA SUSANNA nuoren tytön roolissa.


Tekijät:
HIN UND ZURÜCK
Rooleissa: HELENE Laura Pyrrö ROBERT Petri Bäckström
PROFESSORI Margit Westerlund SAIRAANHOITAJA Mari Hautaniemi VIISAS MIES Jouni Bäckström TÄTI Tuulia Eloranta PALVELIJA Oskari Kymäläinen

SANCTA SUSANNA
Rooleissa: SUSANNA Laura Pyrrö
KLEMENTIA Mari Hautaniemi VANHA NUNNA Margit Westerlund NUORI TYTTÖ Tuulia Eloranta NUORI POIKA Oskari Kymäläinen
NUNNAKUORO Anna Ginström, Taru Haili, Essi Lind, Ilona Melgin, Lotta Mäki-Luopa

Muusikot: PIANO Tiina Korhonen PIANO Matti Oikarinen VIULU Olivia Holladay VIULU Sini Virtanen HUILU Katja Sirkiä

OHJAUS Ville Saukkonen
SUOMENNOS JA SOVITUS Laura Pyrrö
LAVASTUS Työryhmä PUKUSUUNNITTELU Työryhmä
MUSIIKKI Paul Hindemith
VALOSUUNNITTELU Anna Rouhu ja Titus Torniainen MASKEERAUS Taru Haili


Lainaan tähän esitteen tekstiä:

 " Kaksi uniikkia 1920-luvun pienoisoopperaharvinaisuutta!
Paul Hindemithin (1895—1963) harvoin nähdyt, tunnelmaltaan hyvin erilaiset teokset nähdään Kansallisteatterin Omapohjassa syyskuussa! Ohjaaja Ville Saukkonen luo hengästyttävät ja ainutlaatuiset toteutukset kumpaankin nerokkaaseen teokseen.

Solisteina lavalla nähdään muiden muassa kaksi Timo Mustakallio -laulukilpailun voittajaa, Laura Pyrrö ja Margit Westerlund, mainetta niittänyt Fabulous Bäckström Brothers -duo eli veljekset Jouni ja Petri Bäckström sekä vuosia Suomen Kansallisoopperassa työskennellyt mezzosopraano Mari Hautaniemi.

Säestyksenä teoksissa toimii pianoista, viuluista ja huilusta muodostuva kokoonpano.
Esityskieli on suomi.

Sancta Susanna
Uskonnollis-seksuaaliseksi obsessioksi kuvaillun oopperan tapahtumat sijoittuvat nunnaluostarin öiseen kappeliin. Nopea tapahtumien ketju suistaa Sisar Susannan raiteiltaan ja hän alkaa tuntea lihallista himoa – tietäen että rangaistus vieteilleen antautumisesta on äärimmäisen julma.

Hin und zurück – Sinne ja takaisin
Perhepiirissä vallitsee mukava, aamuinen tunnelma, kunnes mustasukkaisuus saa ylivallan ja tapahtuu murha. Mutta mitäpä, jos elämää voisikin alkaa kelata taaksepäin?
"





Tässä nunnakuvastoa, joka tuli mieleen Sancta Susannan mainoksista. Tai sitten ei. Nina Hagen. Ah.


                                                        Laibach: Näin puhui Zarathustra.

Conjuring leffa josta joku veivasi vitsiä contouring, eli miten levitetään meikkiä naamalle ;)


Billy Corgan ( nunnana ) laulaa Mansonin kera Antichrist Superstaria ...
kuva sivulta Riffyou.com










Ja kuvavirtaa muualta verkosta:


Margit Westerlund, Jouni Bäckström and Mari Hautaniemi
Oopperafanin päiväkirjasta linkistä


Kuvassa Laura Pyrrö ja Petri Bäckström (taustalla Oskari Kymäläinen ja Tuulia Eloranta). Kuvaaja Oona Söderblom.


Kansallisteatterin flickristä lisää:


Sancta Susanna & Hin und zurück Hin und zurück 2

lauantai 6. tammikuuta 2018

Hamletinkone huhtikuussa 2016

Hamletinkone 28042016 KOM-teatteri. Sisältää spoilereita. Hamletinkone. Tämän halusin ehdottomasti nähdä Niko Saarelan ja Shakespearen takia. Vietimme vast ikään Viljami Säkkiperän 400 vee päiviä - siis kuolinpäivää. Koska hän syntyi? Syntyikö? Oliko William mies? Oliko hän poppoo ihmisiä? Uuden aallon pikkutakissaan Hamletti oli kommunistien pinnin ja kaulassa palestiinalaishuivi - luulisin. Ja sepaluksesta sojotti katkaistu miekka. Ennakoiden. Onko kaikki poikien tarinat sellaisia joissa Kullervo puhuu vain miekalleen? Ovatko muunlaiset tylsiä? KOM-teatterin aula oli pimeä, oli hurja tunne astua matineaan, päivänäytökseen kirkkaan päivän keskeltä, tai oikeastaan sumun, mutta keskelle pientä dekadenttia kahvilaa, tai kabareeta (feeling Berlin), eikä tiedä mitä tulee ja mistä suunnasta. Toivottasti ei paskaa, sekä kirjamaimellisesti ( jumalan teatteri on niin out of season, ja oikeastaan jo retro - tärkeä ja törkeä merkkipaalu kuitenkin Kekkoslovakiasta. ) että huonona näytöksenä. Mutta saimme jokapäiväisen ruisleipämme, eikä reikä jäänyt käteen, edes leipojan...

Ensimmäisenä vahvana tunteena oli tulitikun raapaisun tuoksu joka säilyi ilmassa, onko tulossa synagoogien polttoa, vai sotilaspassien vai rintaliivien polttoa, vai ollaanko Platonin luolassa, jossa on verhot, joissa lukee Kuolleiden yliopisto tai vastaavaa. Mitä välkkyy seinille? Sytytetyt hautakynttilät loivat sekä lämpöä että ahdistusta, kuumuutta, ja pelkoakin, ehkä. Ilmassa haisi myös paukkujyvä, mutta hylkäsin aistini, ettei se ole popkornia, kun tämä on teatteria, mutta olihan se. Päähenkilö jakoi meille tv snäck ehtoollista pöytiin, liha lihan luokse. Pojat joivat lavalla myös erilaisia juomia kuin Miss Sophie uutena vuotena konsanaan. Oli mukavaa, oltiin kuin 1970- ja 1990-lukujen radikaalin äärellä, niin sanoissa, kuin teoissa. Marzi Nyman oli mieletön korkokengissään ja verkkosukissaan, surun harso kasvoillaan sekä Ofelia, että Elektra, Marilyn Manson-meikeissä kuin vanhempikin kreikkalainen jumalatar. Olimme Einstürzende Neubautenin kaltaisessa tilassa, jossa mikä tahansa käy soittimeksi, ja myös dildoja myöten..

Hieman häiritsi all male panel, mutta millainen paneeli tämä olikaan... Olihan ennen kreikkalisessa teatterissa vain ukkoja, jotka vetivät kaikki roolit. Ja Shakespearinkin aikaan samaa, kovin yksipuolista. Minusta on mukavaa nähä drag showta, oli se sitten Rocky Horror Picture Show tai Roman Polanskin Tenant, Vuokralainen, jonka katsoin uudelleen äskettäin, koska se puhutteli kuten Hamletinkone, jotain samaa ahdistuksessa ja sukupuolissa.
      Isänmurha / isän palvominene / viitaukset ISÄÄÄÄÄn ( [mielleyhtymät, kerrokset, muistumat] pastori silli eli Erkki Saarela ) oli hienosti tehty kohtaus.. Kuvalliset viittaukset muihin sankareihin, jotka mustavalkoisina portretteina olivat portailla lepattavien kynttilöiden valossa. Poimiko jokainen joukosta omat sankarinsa, niitä oli Minna Canthista ylimpänä pönöttävään Leniniin, Guevarasta Kristiina Halkolaan ja Hannu Salamaan. Hail Goga Gola!
    Ja hassua kyllä, mielleyhtymäni Neubauteniin sopivat kuin klovinnenä veriseen päähän: Blixa Bargeld esittää Heiner Müllerin Die Hamletmaschine alkup. kielellä siis ja musiikin on luonut bändinsä Einstürzende Neubauten.. Näen Blixan parin viikon päästä livenä, huikeaa! Näin pari päivää sitten Nina Hagenin joka ilmoitti yhdeksi suurimmaksi vaikuttajakseen Bertolt Brechtin. Elämä on spiraalia ja hypertekstiä, ja suurennettuna mitä mainiointa fraktaalia.
     Mutta oli mainio esitys kaikin puolin, paitsi suvivirsi oli niin vastenmielinen turhanpäiväinen lällätys feministin ja ateistin kuulla, mutta onneksi siihen saatiin puhtia - iloisesti Hammondilla punaiset valot pornosti sykkien. Katsoin pari pv sitten Yle Areenasta ekan osan tätä seksuaalisuutta valottavaa sarjaa, ja jätin katsomisen kesken, koska niin ikään feministinä ja ateistinä siis ihmisoikeusaktivistina - tuo länsimaisen seksin käsittely - pelko / inho / rajoitukset - pelkkien äijien ja uskontoja keksivien äijien toimesta, ja vielä kuinka väärin on siteerattu ties mitä ns pyh pyhää paperinpalaa. Mutta osa jaksosta toimi yhteen tämän näytöksen kanssa.
   Mutta yksi turha sota synnytti dadan, sittemmin kylmä sota ja vietnamin tuhoaminen synnyttivät Neubautenin kaltaiset poikkitaiteet, ja myös tällaisen lähestymisen. Elämme pahoja aikoja. Hail Goga Gola.

 Teen miljoona taideprojektia yhtä aikaa, tai kymmenittäin, omaa taidetta tai portfoliota, fänfarttia eli fänarttia, tallennan pienimuotoista katutaidetta (tarrat, raaputukset), keikkoja, mielenosoituksia, kirpputoreja jne. Aika käy vähiin, siksi blogien barokkiset tekstit - ennen vanhaan - ovat typistyneet ja pirstaloituneet. Teatterin kuvaukset ovat hyvin tiiviitä, ne eivät millään muotoa ole kritiikkiä, koska kritiikin kirjoittamisesta ei makset, ei ainakaan minulle enää, ja olen valinnut - naisen pienellä eurolla ihan ite ostaen - ne harvat liput tapahtumiin jotka haluan todella nähdä. Haluan tietää proggiksista mahdollisimman vähän etukäteen, joskus en uskalla edes katsoa traileria tms esitettä, vaan perehdyn jälkikäteen. Minulla on sellainen taikavarpu joka nousee 90 asteeseen kiinnostavan jutskan kohdalla ;)

 Tunnelmia: Charlotte Rampling: wenn ich mir was wünschen dürfte, ja sitten oikea Hamletinkonea eri kielillä.



perjantai 29. joulukuuta 2017

Eino Heiskanen suoraan Tuntemattoman sotilaan kuvauksista.

Kultaiseksi maalattu täydellinen mies Helsinki Pridessä 2.7.2016. Just tultiin katsomasta Tuntematon sotilas paikallisesta elokuvateatterista, näin sen jo toisen kerran, mutta pienemmän paikkakunnan elokuvatoimintaakin täytyy tukea. Hassua että samalla filmirullalla, tai siis kansiossa olin kuvannut Hleisngin iloisia Pride-juhlia, ja suomalaista suota ja metsää, mikä näkyi myös Tuntemattomasssa.

Tohtori FranknFurterin luoma täydellinen mies Eino Heiskanen suoraan Tuntemattoman sotilaan kuvauksista elikkä kultahileinen Rocky ja sateenkaari-lippu liehuu... Liehuu punalippu liehuu - eikun kaikki värit saavat liehua - ei pelkästään punavihreässä kuplassa vaan myös kullanvärisessä ja graniitin... Oli hauskaa kävellä kohti Senaatintoria josta Pride-kulkue läks kun matkan varrella oli oikeat häät, ehkäpä ortodoksiset, ja tuntui kuin oikeasti olisi kävellyt Rocky Horror Picture Shown tarinaan!
     
Helsinki Pride 2016, 2.7.2016 Rocky Horror Show, Rocky Horror Finland, sateenkaari, rainbow. Don´t dream it - be it! Ylpeys ja oikeus olla oma itsensä.



© Satu Ylavaara Photography 2016

  Rocky Golden Man

Rocky Horror Show in Finland kuviani:

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Suomi 100 juhla 3.12.2017 Sotilaspoika oli STOAssa uudelleen, ristiriitaisena ja tärkeänä

Kävin katsomassa Sotilaspojan KOM-teatterin aulassa sopevasti itsenäisyyspäivän aikoihin lumituiskussa 2016 ja sitten huhtikuussa Itäkeskuksen STOAssa, 27.04.2017 eli veteraanipäivänä, jolloin oli myös keskustelutilaisuus, josta nämä kuvat. Tapahtuman jälkeen marssin Malmin hautasmaalle koleassa säässä, useampi kivi kengässä, ja löysin kun löysinkin sankarin eli Ompelijatar Martta Koskisen muistomerkin. Malmilla, kivenheiton päässä, Martta murhattiin, teloitettiin viimeisenä naisena Suomessa - so far. Kävin myös kuuluisan pasifistin nimeltä Arnd Pekurinen haudalla. Sitten varasin kirjan Sotilaspoika.

Sitten lähestyimme Suomi 100 juhlaa eli 3.12.2017 jolloin Sotilaspoika oli STOAssa uudelleen, ristiriitaisena ja tärkeänä.

Monologin musiikki ja äänimaailma pirstaleista, kuten sodanvastaisissa töissä pitääkin. Hendrixin Hey Joe, where you are goin´ with that gun in your hand.... ja Lou Reedin Just a Perfect day.

Mikä on vapaus? Inhimillinen kosketus? 


Johannes Holopainen, Sotilaspoika

maanantai 25. joulukuuta 2017

Joulu on Messiiaan uuden comebackin, kuten minun, odotuksen aikaa.

Tässä kuitenkin kuvissa vallan toinen produktio. Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa. Sisältäen syvempää ja oivaltavampaa klovneriaa, ja pantomiimia aikuisille, jossa voi olla myös eroottisia tasoja tahi sävyjä. Liikkeiden eroottisuus, tai anarkistisuus, tai konventionaalisuus voi olla myös katsojan silmässä. Tai vaikka kolmannessa silmässä. Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa, Helsingissä Erottajalla. Mukana myös Reetta Ristimäki. Hei, tämän jo kirjoitin. Kuvissa myös joulupallot eli kulkuset.



Teatterin lumoa 2017 -soittolistani on juupissa mielleyhtymineen:


hallelujaa, lauloi sekä äitini ja isäni lauualen toisiaan suohon lumimyrskyssä, kun astuin linjuriautosta John Carpenter -maiseen usvaan. Mukavaa olla odotettu, kuin toisen mielikuvitusolennon toista tulemista. Tai ensimmäistä ;) Olemme aika teatraalinen perhe, 1970-luvulla minä katsoin kolmivuotiaana Figaron häitä televisiosta, levylautasella pyöri niin Frank Zappa kuin Ella Fitzegerald, vinhaaan ja oikealla nopeudella, ja moni muukin, monikulttuurista, kokeellista, höpsöä ja klassista. En muista koska pääsin oopperaan ekaa kertaa, asuimme syrjäseudulla, mutta omia levyjä oli, ja osasimme tein kirjastoon, josta sai lisää. Välillä joku Veikko Sinisalo kävi esiintymässä hikisessä jumppasalissa, mutta mitä ilmeisimmin opin eri taiteen lajeja. 80-luvun luokkaretkellä ihastuin Tom Hulcen Amadeukseen, ja paljon on kaikenlaisia kerroksia tullut. 90-luvulla en mennyt katsomaan Nirvanaa, ku ne mammanpojat peruivat Lepakon keikkansa. Vai oliko se Tavastian, ja esiintyivät mutavellifestareilla sen sijaan. Minä kuuntelen jotain klassisillista radiota, ja nauhoitin kasetteja, jossa on pelkkää barokkimusiikkia. Koska barokki on niin haurasta ja jykevää, traagista ja lopullista.

tiistai 19. joulukuuta 2017

KOM-teatterissa oli kommunistille sopivat lippuhinnat eli 3€ kipale

Kävin katsomassa hyvässä seurassa uudelleen 9.12.2017 näytelmän My Baby, kun hinta oli sopeva ja pakko oli raijata kalenteri tyhjäksi lauantai-illan huumaksi. Tällä kertaa nousi esiin naisen asema työelämässä. Ensiksikin, miten vaikeata on palata työelämään raskauden jälkeen - raskaus ei sinänsä tee työläisestä spitaalista, päin vastoin. Toisena esimerkkinä oli, saako lasta haluta työelämässä oravanpyörässä oleva nainen, jolle kaiken on oltavaa win-win ja outside the box. Sitten saako olla haluamatta tehdä lapsia, mm ekologisista syistä. Miksei jakamistaloutta voi pistää myös lastenhankkimiseen. Tämä lastenvuokraus on monella lailla ironista. Lapsiahan ei saa vuokrata eikä myydä - kun ei tiedä millaisiin tiloihin joutuvat. Tämäkin oli ironinen esimerkki miten slush-kiimassa hekumoivat startup -yritysten lapsettomat vastuuttomat valopäät keksivät pyörän ja väkipyörän uudelleen. Kaikki on jaettavissa, kaikki kokemukset voi myös myydä ties millä nimellä.

Hienoa oli kuulla, kuinka monta repliikkiä naisilla oli, ja kuinka moni nainen tämän teoksen on kirjoittanut ja ohjannut. Myös vanhenevan naisen tilanteen haikeus ja vaikeus oli läsnä. Pitääkö maton ja verhojen mätsätä - siis haittaako yksi harmaa häpykarva työpäivää tai elämää?

Vaikka ennen ei ole tullut lasten tekeminen aiheelliseksi, niin mitä nytten. Kun alkaa olla myöhäistä. Kansallisteatterissa vieraillut näytelmä Keuhkot myös pyöritteli kysymystä lastenhankkimisesta.

Hienosti on tänä vuonna myös Ryhmäteatterin Muodonmuutos ja Kansallisteatterin Masennuskomedia realistisissa aiheissa ja elämässä kiinni. Itsensä likoon laittaminen, itsensä tuhoaminen työpaikalla kuten Marie Curie. Masennus, ja burn-out. Loppuunpalaminen. Kun kaikkensa pitää antaa. Ja työttömyys, työstä erottaminen, syrjäytyminen ja syrjäyttäminen. Kiky, sote ja muut sotkut. Mikä on ihmisen hinta? Mistä [p]erhe muodostuu?





Kuvassa kuitenkin Pekka Valkeejärvi.



KOM-teatterissa oli kommunistille sopivat lippuhinnat eli 3€ kipale