Studio Pasila, ennakko. Kultaposse-lipulla. Mitä. Taustalla on minun verhoni! Violetit, tarkoituksella kryttyiset. Näyttämö näyttää mukavan goottilaisen sarjakuvamaiselta, siinä on suuret sähkönsiniseksi valaistut shakkiruudut, kuten Hammer studion 50-luvun makeissa kauhuelokuvissa. Kaukoputki muistuttaa Kummitus ja rouva Muir -elokuvan tsettiä. Heikki Kinnunen näyttelee Nobel-palkittua kirjailijaa Abel Znorkoa, joka asuu issekseen erakkona saarella ihmisvihaajana, joka ampuu vieraitaan kohti - kuten kunnon gonzon kirjoittajilla on enemmänkin kuin tapana. Hän vihaa haastatteluja, joten häntä tulee haastattelemaan Erik Larsen ( Ilkka Heiskanen näyttelee heeboa).
Näytelmässä irvaillaan filosofian pönötykselle ja patsastelulle, kuinka filosofinen jargoni on muka tärkeämpää ja palkittavampaa kuin rakkaus tai rakkausromaanit. Znorkon nimi kuulostaa campiltä halvalta skifiseikkailulta, miesten verbaalinen tykitys on mainiota, kun Tintissä kapteeni Haddock päästelee ärräpäitä, niin noopelikirjailija vie vertaukset pitemmälle.
Hauskaa oli, että kuvasin Heikki Kinnusta viime kirjamessuilla... Hauska sattuma, kun näytelmän noopeli-kirjailija pyörii myös kirjamessuilla naisia naurattamassa. Kirjoitan myöhemmin näytelmästä lisää. Tämä oli ennakkonäytös.
1980- ja 1990-lukujen hauskat miehet Kinnunen ja Heiskanen television lauantai-illoista olivat nyt toisenlaisissa rooleissa. Ennakon ensimmäinen osa vaikutti jähmeähköltä väiajan jälkeiseen menoon, mutta katsotaan millaiseksi tämä näytelmä käytössä muuttuu. Kummallakin on hieno laari ja kaari sekä hillitä että paljastaa tunteitaan, ja välillä katsoja on ping pong-ottelussa. Muttei sellaisessa joka tapahtuu mielisairaalassa... Tai seksiluolassa ;) Mutta iltahan on vielä noir!
Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia, Éric-Emmanuel Schmitt, Arvoituksellisia muunnelmia, Studio Pasila, ennakko, hktfi, Helsingin kaupungin teatteri, Kultaposse, Heikki Kinnunen, Ilkka Heiskanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.