tiistai 12. syyskuuta 2017

Näin Ryhmiksen Seitsemän veljestä kesällä kuudesti

Olen nähnyt 7 veljestä näytelmän useaan otteeseen. Ensin harkat, sitten ennakot ja enskari ja viimeksi heinäkuinen matinea, päivänäytös. Meitä kolme ihmistä antoi silloin arvosanaksi yhteispisteissä 31 kun maksimi oli 30. Siis kaksi kymppiä ja yksi Spinal Tap-mainen 11. Eläkeläismies oli lukenut Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaanin seitsemän kertaa, eka kerran alle 7-vuotiaana. Hänelle lukemaan oppiminen oli helpompaa kuin Juhanille. Ja varsinkin Timolle! Hän oli onnellinen, että oli ostanut lipun, ja päässyt osaksi. Mekin olimme onnellisia.

Näin ilimaiset ja riemastuttavat harkat 31.05. 

punaviinin kera, niistä jo bloggasin, ja sitten seurasi varsinainen Seitsemän veljestä marathon: 13.-14.06.2017 ennakot ja enskari 15.06. Huh. Tuli nähtyä monta auringonlaskua! Sitten pakenin Rob Zombien sirkukseen Kansankotiin, ja sieltä suoraan Impivaaraan, omaan Impivaaraani. Ja paluu Suokkiin joskus 15.07. matineaan, eli lauvaintain päivänäytökseen josta yllä.


Matkustin laivassa ja luin kokonaan 7 veljestä. 

Kuinka se oli muuttunutkaan omissa aivoissa, mielikuvituksessa, muistissa! Palasin juhannukseksi omaan salaiseen Impivaaraani jossa ei ole sisävessaa eikä lämmintä vettä. Mutta rauha - kun kaukana on kavala maailma! Oikeasti.
    Aleksis Kivi ei ollut ainoa taiteentekijä joka taisteli useankin asian kanssa, kimpussa. Sensuuri, kritiikki, tyhmät ihmiset, viinan kirot, köyhyys.

Suokin veljekset ja Kent

Tämän lauantain näytöksen karhu-kohtaus muistutti Kentin musiikkivideoita - dekadenttiä ja hölmöä poppia... Kent oli siis huikea livenä, niin omalaatuista goottilaisuutta ja kauhuromantiikkaa, jota ei ole internetistä tilattu, vaan jonkun oman kautta, viktoriaanisuus, körttiläisyys, pimeä metsä, huumori. Kuinka melodramaattiset elkeet... Ennen kuin Kent tuli lavalle festarille niin Mato Valtonen luukutti kuulutti, että suomalaista käkikelloa vedetään edestä, ja se sanoo tik tak. Kun taas ruotsalaista käkikelloa vedetään takaa, ja se sanoo tak tak. Sitten Mato muisti että Kentissä on suomenkielentaitoisia hiippareita. Tämä tapahtui muutama kesä sitten.

Viimeinen näytös

Sitten näin Suokin veljekset Aleksis Kivenä viimeisen kerran elokuun lopulla, nyyh! Nyt Juhani oli kasvattamassa partaa, mutta Simeoni oli klanittu ja parraton. Kylläpä oli hauska ja haikea nähdä Seitsemän veljestä vimpan päälle vikaa kertaa. Vasta 6 x ehdin nähdä. Syksy tuli.

Kesällä ehdin vierailla niin Lapinlahden mielisairaalassa kuin Hietaniemen hautausmaalla - käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan!


Kiinnekohtia omaan elämään:

Minäkin tulin Hämeenlinnasta ilman housuja ja prillit monokkelina. Vrt Simeoni & Eero. Koodina. Once in the life time.

Minulla ei todellakaan ollut nilkassa seurantapantaa, että sen vuoksi olisin voinut matkustaa vain Helsingin ja Suomenlinnan väliä - ei suinkaan!

Mutta kesäaikana shortsikeleíllä tuo nilkkapanta oli jees huomata Hämeenlinnan miesten kesäpukeutumisessa.







Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)