Palkkamurhaajan painajainen. Parhaimmat komediat alkavat siitä, kun mies yrittää itsemurhaa

Parhaimmat, makeimmat komediat alkavat siitä, kun mies yrittää itsemurhaa: Housut pois, The World´s End ja Rusalka, joka puolestaan lainaa Chaplinia: känninen, masentunut mies yrittää itsemurhaa, jonka toinen ihminen, tuntematon hyväntekijä, aina estää. Aamun tullen itsemurhaa yrittänyt ei muista tapahtuneesta mitään, ei sitä, että hänet pelastettiin. Illalla itsetuho jatkuu. Tästä Palkkamurhaajan painajainen ei kerro.

Esirippu ei ole vielä avautunut kun Nick Cave laulaa kylmäävästi Red right hand. Tämän kuulin jo harjoituksissa, mutta silti olen otettu. Meidät viritetään sopivaan tunnelmaan, ehkäpä Peaky Blinders -sarjan kautta. Nick Cave oli vallan hyrmäävä Flow Festivaaleilla joskus 2013. Ennen digiaikaa oli hyvin veristä taisteloa, kirjaimellisesti, kun Stockan lippupalvelussa oli maailmanlopunmeininki eli Nick Caven liput tuli myyntiin.

Perjantai-iltana farssi Palkkamurhaajan painajainen Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä alkaa hillityllä liekillä, mutta väliajan jälkeen äityy hillittömäksi. Santeri Kinnunen ja Iikka Forss ovat pelanneet yhteen aiemminkin farssissa Tenorit liemessä ja taas on Iikka ilman päällyshousuja. Hetken. Mikäs siinä. 

Santeri Kinnusen epileptisen huikean koreografian muuvit, muuvit on saanut, ehkä, päivän polttamia päivityksiä Jari Sillanpään uutisista... Kallio-ryhmä FB:ssä julkaisi kuvan entisestä Piritorista, joka nykyään tunnetaan nimellä Jari Sillanpään aukio... Minä ihmettelinkin taannoin kun Piritori - kyltti oli raaputettu pois. Se oli katutaidetta, sellaista tilaamatonta.

Palkkamurhaajan kivääri ja valokuvaajan kamera muistuttavat toisiaan, ajoitus, tarkennus, tähtäys, laukaisu.

Iikan näyttelemä Frank on rasittava tyyppi, mies, joka ei suostu hyväksymään, että vaimo on lähtenyt toisen matkaan. 

Piccolo ( Antti Peltola ) on mainio, siinä on sekä vanhan kotimaisen elokuvan tuntua että sarjakuvaa.

Näin Taiteiden yönä tämän näytelmän avoimet harjoitukset. Silloin Sanna Saarijärven näyttelemän Lauran, muutenkin dominatrixin, siis dominoivan naisen raippa raikasi. Virkistävää. 

Näin tämän näytelmän ostamallani lipulla, joten ehkä myöhemmin lisää. Perjantai-illan ratoksi sopii hyvin tällainen liioiteltu meininki. On liikaa evakuointia ja räjäytyksiä ja ohjuksia Japanin yllä ja Myanmar. 

Tässä valokuviani Helsingin kaupunginteatteri näytöntäkauden avajaisista 14.08.2017. Otin kuvia kolmella kameralla, kahdella pokkarilla ja yhdellä järkkärillä. Laitan ehkä oman sivun.

Allan juutuupista löytyviä mielleyhtymiä tähän farssiin sekä tietty traileri, ihanaa, että näytelmistä tehdään myös tiisereitä ja traileita. Ja tekijät puhuvat: